Just listen

Tähän alkuun yks biisi joka on ihan sika ihana ! Demi Lovatolla on siis kans ollu jo pitkään syömishäiriö. Se onkin aika kiinnostava ihminen, vaikka luulin eka et Demi on joku disneyn teinitähti vaan. Mut se biisi..

Noniin kerron nyt vähän omia fiiliksiä ja sellasta. Tänään aamulla mun piti ihan oikeesti syödä, että en sortuis ahmiin liian suurien aikavälien takia. En kuitenkaan kerenny kun nukuin vähän pommiin.. Mä en vaan enää pitkään aikaan oo voinu karistaa sitä ahdistuksen tunnetta syömisen jälkeen millään. Nykyään ahdistaa jo miettiä sitä koulussa, että kotona mun on PAKKO sitten taas syödä jotain järkevää. Onneks nyt ei oo ollu niin kauhee fiilis ku yleensä ! Ku en oo syöny mitenkään kauheen epäterveellisesti. Oon tosi perso karkeille ja suklaalle. Mun teki meili mennä vaan kauppaan hakeen suklaata mut päätinki sitten lähettää äitille viestin, että hakee kaupasta tarvikkeet mangorahkan tekemiseen. Tein sitten sitä koulun jälkeen.

Musta tuntuu hassulta kun kirjotan tätä. Kun kerron mitä oon syöny niin mietin vaan et kaikki miettii kuinka epäterveellisesti syön ja kuinka lihava oikeesti oon.. Mm toivon, että ette niin ajattele.

Yks ongelma mulla on ollu tässä lähiaikoina. Se, että satutan itteeni jatkuvasti on mulle ongelma, koska en vaan osaa lopettaa. Viiltely on mulle ku joku huume johon oon jääny koukkuun. Yhessä vaiheessa en tehny sitä puoleenvuoteen, mut sitten tää ahdistuksen hallinta vaan petti lähiaikoina tässä ja nyt tää on ihan arkipäivää mulle vaan. Se kipu tuntuu jollain karulla tavalla hyvältä, koska vihaan itseäni. En vaan voi sietää sitä jos oon syönu vaikka oon luvannu ittelleni etten syö ! Laitan tähän pari kuvaa joilla haluun ehkä varottaa mitä ei todellakaan kannata tehdä itselleen vaikka kuinka vihasi itteensä.

Kenenkään ei pitäs päätyy tekeen näin.

Jalassa 4 viiltoo tehty vanhojenki jälkien päälle syvempiä..

Tää viilto on aika syvä joten aika kipee.. :d

Täs on jotain ihan ekoja sillon ku aloin sairastuun sh:seen. Vuodelta 2010 ja tossa ne vielki on..

Tässäkin niitä ikuisia arpia.

Tässä on mun lantiolta jenkkakahvan kohalta viilto. Yks niistä alueista mun kehos joita vihaan.

Mua ehkä kaduttaa aikuisena nää, mutta nyt se on ihan sama.. Ärsyttää vaan jokapäivä miettii et minkä tietyn tilanteen takia tääki arpi on tullu ja mulle tulee mieleen aina se sama kamala fiilis mikä sillon oli. Joittenki arpien kohal en muista ees sitä hetkee ku viilsin, mut sen jälkeen on sattunu vaan niin paljon..