pää räjähtää.

Tää päivä on ollut iha hyvä paitsi illalla aina alkaa ahidstaan kaikki mitä on syöny. Aamulla en syöny mitään, koska en muka "kerenny". En vaan haluu huolestuttaa äitiä turhaan ku se muutenki on jo huolissaan liikaa. Koulussa menin kavereitten kanssa ruokalaan, koska on kiva nähä kun muut syö, mutta ite pystyn oleen syömättä. Viimesillä tunneilla mua alko nälän takia sattuun niin paljon mahaan et mun oli pakko syödä kotona. Söin ihan liikaa, enkä haluu miettii kuinka epäterveellistä ruokaa menin syömään.. Tän jälkeen sorruin ahmiin, joka tässä nyt sitte ahdistaaki. Kävin vaa'alla joskus sunnuntaina viimeks. Sillon paino oli 48 kg ! Oon pitkä sen 166 cm. Muokkaan tota ulkoasua varmaan senverran viel jossain kohtaa nii laitan mun mitat siihen. Nyt en kyllä pariin päivään haluu tietää sitä painoo, koska paino on ihan varmaan yli 50.. Se ei ikinä oo ollu niin paljoo mut pelkään aina et painan joskus yli sen verra.

Meillä oli eilen kuvista. Nyt ois sen lopputyön aika ja aloin sitten suunnitteleen sitä. Sen pitää olla kolmiosanen. Yks piirros joka kuvaa unelmaa, toinen todellisuutta, kolmas pelkoja. Mä päätin, että unelmiin piirrän laihan ja kauniin minän. Todellisuus kuvaan teen normaalin minän. Kolmanteen kuvaan piirrän lihavan minän. Mun pahin pelko et oisin tosi lihava. En vaan pystys elää sen näkösenä..

Ahdistaa ihan sairaasti kokoajan kaikki. Koko elämä tuntuu hajoovan palasiks tän takia. Mulla ei oo oikeen ketään joka kuuntelis. On terapeutti, mut siitä ei oo ollu apua ikinä kunnolla muutaku hetkellisesti ehkä. Käyn siis oman kaupungin terveyskeskuksella terapiassa. Seuraava aika olis taas ens tiistaina.. Niitä käyntejä on aina kahen viikon välein ehkä. Koulussa mulla on punnitus suunnilleen samanlailla.

Ps. Vielä vähäiset lukijat, kommentoikaa mitä haluutte mun postaavan :) ! Haluun, että tätä on kiinnostava lukee.