just a loser

Musta on tununut nyt joku pari tai kolme päivää sellaselta tyhjältä. Millään ei oo ollu mitää väliä ja näitä hermorohduksii on tullu usein. En vaan oo jaksanu tätä ahdistusta. Silti mä syön. Järki sanoo et mun on pakko syödä etten kuole. Mieli sanoo et sillä ei oo mitään väliä vaikka kuolisin. Nojoo tää on tätä jokapäivästä ristiriitaa mun päässä. Nykyään se on vaan sitä et valehtelen kaikille suut ja korvat täyteen. Kun ne kysyy mitä mulle kuuluu, sanon hyvää. Pään sisällä joku huutaa et "ei toi oo totta, tiät sen itekkin". Koulussa ihmiset kyllä on kysyny et mikä mua vaivaa kun en oo se omaitteni. Se puhelias ja sosiaalinen. Mut en vaan jaksa. Kävelen niitä pitkiä käytäviä vaan kattoen eteenpäin. En naura koko päivänä millekkään. Mua vituttaa kaikki ihmiset ja niitten jutut. Kaikki asiat tunneilla menee ohi korvien, koska en enää jaksa. Ne asiat jotka ennen toi mulle hyvää fiilistä ei enää tuo sitä oloo.

 Kuitenkin yks asia mikä mua on tässä vituttanu ja ahdistanu on yks tietty ihminen jonka menetin. Oltiin yhessä ja se jätti. Lupas olla mun kans väleissä senki jälkeen, mutta ei siitä mitään enää oo kuulunu. Se satuttaa viel enemmän et ollaan samassa koulussa. Aina ku nään sen koulussa en voi olla kattomatta sitä. Kaikki tuntuu niin ei miltään. Jotenki tosi haikee fiilis.

Kaiken tän lisäks meni juuri välit yhen ihan himo tärkeen ystävän kanssa. Se oli mulle tärkee. Tuli vaan liikaa väärinkäsityksiä ja niitä ei saatu enää sovittua. Tuntuu nyt ettei mulla oo enää ketään. Ihan oikeesti ei oo.